Fokus tulevaisuudessa

Marraskuussa minulla oli suuret aatteet siitä, kuinka pian tulee joulukuu ja kuinka on ihanaa innostua tulevasta joulusta sekä lumesta. Joulu oli kyllä taianomainen ja rauhallinen, lunta ei ollut. Julkista innostuneisuutta ei juurikaan ollut, mutta sisäistä kyllä senkin edestä.

Joulukuu riensi nopeasti ohitse. Seikkailin työn puolesta ympäri Skandinaviaa ja Kanariansaaria, jonka vuoksi pääsin keskittymään jouluun vasta aatonaattona. Löysin joulukuussa rakkauteni äänikirjoihin. Ensimmäistä kertaa koskaan sain joululahjat hoidettua jo viikkoa ennen aattoa. Joulunpyhät kuluivat vuorotellen oman ja miehen perheen luona lahjojen, naurun, ruuan, pelien ja kuulumisten kera. Vallan ihania hetkiä ja muistoja.

Nyt on tammikuu ja vuosi 2020. Odottelen edelleen lunta. Ja koska lunta ei ole tullut, olen alkanut haaveilla keväästä ja sen väreistä sekä sen jälkeen alkavasta kesästä. Mutta liian pitkälle ei sentään voi säntäillä. Vaikka fokus onkin jo tulevaisuudessa ja jopa uudessa vuosikymmenessä, joulukuu ei jäänyt taakse huomaamatta. Välillä urheillessa puuskututtaa sallittua enemmän, sillä joulunaika oli melkoisen ruokarikasta aikaa, kun taas liikkuminen jäi taka-alalle.  Juuri nyt olen kuitenkin kiitollinen. Itse asiassa erittäin kiitollinen. Mielestä löytyy monta saavillista onnenhippuja ja kropasta ämpärillisen verran liikaa (toki ilolla ja hyväksynnällä) nautittuja herkkuja.

Kävinpä myös hakemassa freesausta hiuksiin tänään. Ihanaa tätä vuotta.

Tanja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *