elämä

Kuplaelämää

Kuva: @eliaszin

Olen pitkään jo hymistellyt ja fiilistellyt sellaisessa iloisessa kuplassa. Sellaisessa kuplassa, jossa kaikki tuntuu häkellyttävän hyvältä, lempeältä ja aidolta. Edes pimeys ja kylmyys eivät ole vaikuttaneet tähän auringontäyteiseen ilokuplaan. Eilen äitini ja siskoni tekivät päiväreissun luokseni Vantaalle. Kuplani positiivisuustaso vain paisui ja voi, kun voikaan tyttö olla onnellinen. Ajattelin, että niin hyvän lauantain päätteeksi fiilistelisin hieman lempiasioitani ja purkaisin hyvää oloa. Tässä lempiasioistani kymmenen.

1) Suklaa
Tämä ei suinkaan ole listaykköseni, vaikka se siihen kuin vahingossa päätyi – ja vaikka onhan suklaa lempimakeiseni. Samalla tavalla salakavalasti se usein päätyy ostoskoriinikin. Lempisuklaitani ovat Fazerin vadelmajugurtti-maitosuklaa sekä Fazerina.

2) Ihmisten yllättäminen
En tarvitse isoja kekkereitä tai juhlapäivää yllättääkseni toisen jonkinlaisella lahjalla. Jos törmään ostosreissulla asiaan, josta heijastuu vahvasti joku henkilö, ostan sen varmasti. Rakastan myös järjestää juhlia – yllätyselementillä tai ilman.

3) Musiikki
Väheksymättä mitään muuta musiikkityyliä, mainitsen akustisen musiikin ja kaikki tunnelmoivat, iloissa ja surullisissa tunteissa vellovat kappaleet. Etenkin akustiset, riisutut versiot kappaleista vain toimivat minulle. Miesystäväni on antanut näille kappaleille oman nimityksensä: Tassubiisit – lempinimeni mukaan.

4) Koti
Parasta kodissa on turvallisuuden ja huolettomuuden tunne. Voin huoletta vaihtaa farkut verkkareihin, pyyhkiä meikit kasvoilta ja viipottaa tukka huolettoman sekaisena. Kotona voi olla tekemättä mitään. Kun riisuu kengät pois oman kodin eteisessä, tuntuu aina hyvältä. Oli edellisestä kerrasta aikaa sitten tunti tai kaksi päivää. Minun kodissa on myös se mukava asia, että siellä asuu lisäkseni elämäni rakkain tyyppi.

5) Rakkaus
Rakkaimmasta tyypistä asiaan itseensä. Minulle se tarkoittaa monia asioita syvän kiintymyksen ja luottamuksen lisäksi. Kuten kunnioitusta, hyväksymistä, kuuntelemista, iloa ja surua, avoimuutta, välittämistä, huolenpitoa, anteeksiantoa, hassuttelua sekä sanoja ja tekoja. Se on paljon ja vielä enemmän, eri tasoilla ja monia eri ihmisiä kohtaan.

6) Ringette
Tuon sinisen rinkulan pyörittely ja torjuminen on ollut rakas harrastukseni jo reilun kahdentoista vuoden ajan. Lajin nopeatempoisuus ja monipuolisuus sekä yhteispelin tärkeys viehättää. Ringetteä pelatessani pystyn keskittymään ainoastaan meneillä olevaan harjoitukseen tai pelitilanteeseen ja kaikki muu siirtyy taka-alalle.

7) Oma aika
Kun vietän itsekseni kotona aikaa vailla suunnitelmia, päiväni saattaa pitää sisällään melkein mitä vain, kirjaimellisesti mitä vain, ylhäisessä yksinäisyydessäni. Heilun ja tanssin (päämäärätön heiluminen kuvastanee näitä tilanteita paremmin) musiikin tahdissa, äänitän ja kuuntelen niitä Tassubiisejä, maalaan taulun, maskeeraan itseni, leivon, ompelen, virkkaan, saan ja toteutan sisustusideoita, (yli)mietin asioita, otan nokosia, otan kuvia, kirjoitan tekstejä, katselen sarjoja ja juon teetä. Haluaisin lisätä listaan kirjojen lukemisen, mutta niin harvoin sitä tulee tehtyä, etten kehtaa. Täytyisi tsempata sen suhteen.

8) Perhe
Minulla on aina ollut lämpimät ja läheiset välit perheeseeni, vaikka olen asunut toisella paikkakunnalla viimeiset seitsemän vuotta. Perheen seurassa voi olla oma itsensä ja heidän puoleensa voi kääntyä aina. Olen onnellinen myös läheisistä väleistä miesystäväni perheen kanssa.

9) Ystävät
Tämä aihe on ollut tärkeänä aiheena blogini alkutaipaleella, mutta syystä: ystävien merkitystä ei voi korostaa tarpeeksi ja heidän merkityksensä korostuu iän myötä. Ystävien antama tuki ja luottamus on korvaamaton voimavara.

10) Läsnäolo
Olla toisen kanssa kaksistaan tai isommassa joukossa. Antaa toisen äänen kuulua ja läsnäolon merkitä. Myönnän, että minulta aidon läsnäolon taito joskus unohtuu, kun syvennyn puhelimellani asioihin – ja aina pieni pistos tuntuu sydämessä jonkun huomauttaessa asiasta. Muutaman kerran jopa oma puhelimeni on ilmoittanut kylmästi: ”Laske puhelin hetkeksi alas ja nauti maailmasta.” Haluan päästä irti siitä sumusta, jonka tuo kapistus aiheuttaa. Tiedän olevani aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja sitten on tämä blogikin, mutta ehkä olisi aika ottaa hieman etäisyyttä tuosta kapistuksesta.

Jatkuva onnellinen elämä lienee epärealistista. Koen, että onnellisuutta ei pidä pakottaa, sillä se vie voimat pidemmällä tähtäimellä. Tällä hetkellä kuitenkin voin aidosti hyvin ja aion vaalia sitä.

Pus,
Tanja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *