elämä

Kuva ois kiva

Mielestäni valokuvan ei aina tarvitse olla täydellinen herättääkseen muistoja, tunteita tai ajatuksia. Valokuvaan paljon arjessa sekä juhlassa. Taltioin välillä maailman turhimmilta tuntuvat asiat – kuten lauantai-illan kebabit tai vesipisaran ikkunassa.

Välillä ne ovat enemmän kuin vain hetken huumaa. Valokuvat ovat minulle vuorovaikutusta toisen ja oman itsensä kanssa – niin valokuvaa ottaessa sekä sitä julkaistaessa. Se on monimuotoisimmillaan prosessi, joka saattaa ottaa pitkän ajan ja monta otosta onnistuakseen. Sellainen prosessi, että välillä turhautuu ja haluaa heittää kameran ikkunasta pihalle.

Jotkut ne osaavat ottaa kuvia, joiden vaikutus tuntuu syvällä mielen ja sydämen sopukoissa. Ne oikein silittelevät kaikkia aisteja. Joskus haaveilen salaa, että minäkin osaisin ja omistaisin kunnollisen kuvauskaluston. Joskus haaveilen myös valokuvauksellisesta, usvaisesta auringonnoususta luonnon keskellä teekupposen ja lempi-ihmisen kera.

Nyt näinkin syvällisen aloituksen jälkeen esittelen teille lempivalokuviani vuosien varrelta ilman minkäänlaista järjestystä. Arjessa ja arkisessa juhlassa. Menenkin suorahkosti asiaan.

1. Valokuvia tämän ihmisen kanssa löytyy yksi jos tuhatkin. Voisi varmasti olla se yhdeksänsataa vähemmänkin, jos häneltä kysytään. Syy siihen, miksi valitsin tämän kaikista kuvista, löytyy lyhyestä, mutta sitäkin merkityksellisemmästä tarinasta kuvan takaa. Kuva on ensimmäinen yhteiskuva kyseisen herran kanssa seurustelun aloituksen jälkeen. Kuvasta tulee aina hyvä mieli ja se löytyy kehystettynä kotoamme.

2. Voi, mikä ihana viikonloppu tuo olikaan! Kuva on otettu siskonpoikani ristiäisissä alkukesästä 2014. Olin juuri palannut kahden ja puolen kuukauden matkaltani Etelä-Amerikasta ja jetlag painoi päälle, mutta olin maailman onnellisin (kummi)täti.

3. Kiitollisuus, vapaus ja ennen kaikkea onnellisuus. Voin edelleen muistaa miltä tuulenvire tuntui iholla ja kuinka voimakkaasti ja uhmakkaasti Iguazun putoukset pauhasivat.

4. Tuona päivänä päivystin ja nautin aurinkoisesta heinäkuisesta kesäpäivästä. Meillä oli tuolloin juuri hankitussa ja valmistuneessa vuokra-asunnossamme valtava parveke, joka oli täydellinen paikka ottaa aurinkoa. Sitä parveketta on hieman ikävä.

5. Tämän kuvan otin 2014 Kalifornian matkallani San Franciscossa. Tämä valikoitui puhtaasti valokuvauksellisista syistä listalleni. Tällaisia kuvaustaitoja haluaisin opetella lisää.

6. Isäni sytytti paloni jääurheilua kohtaan. Olemme pyrkineet käymään Ilveksen jääkiekko-otteluissa vähintään kerran kaudessa. Se on traditio, josta haluan pitää kiinni. Ja sitähän ei tapahtunut, jollei siitä ottanut kuvaa.

7. Olen hypännyt tandemhypyn kahdesti Brasiliassa. Kun näen tämän kuvan, vatsanpohjassa tuntuu hassulta. Syleilen maailmaa.

8. Jouluaatto 2018. Perhe. Rakkaus. Tarvinneeko tätä edes selitellä.

Kahdeksan kuvaa. Tuhansia jäi arkistojen onkaloihin. Valitsemiani kuvia siivittää vahvasti onnellisuus ja tunneside kuvien hetkiin ja ihmisiin, eivätkä ne niinkään keskity valaistukseen, sommitteluun tai visuaalisuuteen. Tässä ovat minun kivat kuvat, ne kestosuosikit. Oletko miettinyt, mitkä olisivat sinun?

pus, Tanja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *