Onnen äärellä

Se on kotimatka reissun jälkeen. Se on hetki, jolloin tuntee itsensä upeaksi. Se on kosketus. Se on niin suurta rakkautta, että perhosparvi seikkailee päässä sekä vatsassa ja unohtaa syödä. Se on lapsen nauru. Se on hiljaa hymisemistä ja kovaan ääneen kailottamista. Se on aamutee sateen ropistessa ikkunaan. Se aiheuttaa ajan pysähtymistä, käsittämättömiä äännähtelyjä ja kivasti kuplivan olon. Semmoista se onni on.

Ollessani onnellinen, kasvoillani on sellainen hönö ilme. Niin minä ainakin uskon. Etenkin kotona saan huvittuneen ilmeen osakseni joka kerta, kun hiljaisesti sisimmissäni hykertelen. Haahuilen vain ympäriinsä ja hymyilen. Onnellisena Spotifyni soittaa hyvän mielen soittolistoja ja uppoudun vaaleanpunaisiin pilvilinnoihini. Onnellisena tekee myös typeriä asioita, kuten syö itsekseen purkin Ben&Jerry’siä. Onnellisena kaikki näyttää kauniimmalta ja kiitollisuuden tunne on helpommin saavutettavissa.

Onnea on rutistaa silmät lujaa kiinni ja ne avatessaan tajuta, että kaikki onkin totta. Onnellisuus. Se pukee jokaista ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta.

Pus,
Tanja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *